Usein kysytyt kysymykset ilmalämpöpumpuista

Tervehdys kaikille! Olen Vesa-Matti Laakkonen, näiden kotisivujen ylläpitäjä. Kirjoitan sivuille blogimaisesti tekstiä ilmalämpöpumpuista. Toivottavasti kirjoituksistani on kaikille ilmalämpöpumpuista kiinnostuneille iloa!

Tälle sivulle on koottu yleismaailmallista tietoa mitä tulee ottaa huomioon ilmalämpöpumpun asennuksessa. Monista paikoista ympäri internetiä voit löytää tietoa mutta tälle sivulle on julkaistu asennuskokemuksen tuoman tiedon pohjalta joitain perusasioita pumppuihin liittyvän yleissivistyksen lisäämiseksi.

Kuka ilmalämpöpumpun voi asentaa?

Ilmalämpöpumpun voi asentaa kuka tahansa tarvittavat asianmukaiset luvat hankkinut urakoitsija. Se tuleeko lopputuloksesta siisti riippuu asentajan näkemyksestä ja kokemuksen kartuttamasta asennustaidosta. Useamman sadan ilmalämpöpumpun asentaneet asentajat osaavat automaattisesti hahmottaa asennuspaikan ilmalämpöpumpulle soveltuvuuden etukäteen. Tämän takia on suositeltavaa, että kartoituskäyntiä tekevä myyjä on urakoitsijataustainen, tai ainakin hyvin koulutettu.

Asennustyön suorittaneen asentajan täytyy siis hallita siististi sisätiloissa työskentelyn käytännön taito, tarvittava tekninen osaaminen ja hänellä tulee olla voimassa olevat kylmäaineluvat. Lainsäädäntö sanoo seuraavasti: Kylmäainetta sisältäviä laitteita sää käsitellä vain Tukesin myöntämät luvat itselleen hankkinut kylmäasentaja. Kylmäaineen kanssa työskentely ilman asianmukaisia lupia on kiellettyä ja kylmäaineen päästäminen ilmakehään on ympäristörikos josta voi saada sakkoja tai enimmillään kaksi vuotta vankeutta.

Kondessiveden syntyminen ja hallittu pois ohjaaminen

Ilmalämpöpumppu aiheuttaa toiminnallaan aina kondessivettä. Kondessi on ilmiö kun ilmassa oleva kosteus tiivistyy vedeksi kohdatessaan kylmän pinnan. Aivan kuin kylmää juomaa sisältävän lasin pinta muuttuu ilman sisältämästä kosteudesta johtuen helmeilevän märäksi, tapahtuu tämä sama ilmiö ilmalämpöpumpun kennojen pinnalla. Erona lämpöpumppuun on se että kennoissa on kylmän juoman sijaan todella kylmää kylmäainetta. Jäähdytystoiminnolla käydessään pumpun sisäyksikön sisällä olevat ilmaa jäähdyttävät kennot kierrättävät sisällään kylmäainetta joista kylmyys johtuu kennot läpäisevään ilmaan. Prosessin seurauksena huoneilmasta tiivistyy kosteutta kennon pintaan ja vesi ohjautuu oikein asennetussa ilmalämpöpumpussa ennalta suunniteltuun paikkaan. Näitä voivat olla esimerkiksi pihamaa tai viemäri.

Lämmityskäytöllä ilmalämpöpumppu tuottaa vettä ulkoyksikössä samasta kondensoitumisilmiöstä johtuen. Ulkoyksikön kennot kylmentyessään sitovat lämpöä ulkoilmasta ja johtavat viileätä ilmaa ulos jolloin ulkoyksikkö tuottaa vettä. Tämä vesi tippuu usein hallitsemattomasti pisaroiden ulkoyksikön pohjassa olevista rei-istä. Vesi putoaa ulkoyksiköstä suoraan alaspäin puolisen metriä talon sokkelista.

Kondessiveden hallittu kulkeutuminen sisäyksiköltä edellyttää aina putkivedon asentamisen sopivaan kaatoon sisäyksiköltä johdatuspaikkaan nähden. Pitkille putkivedoille tai kaadon mahdottomaksi tekemiin asennuksiin voidaan käyttää erikseen asennettavaa kondessivesipumppua. Vesipumput eivät kuitenkaan ole välttämättä pitkäikäisiä joten on aina suositeltavaa ensin asentaa laite ensisijaisesti kaatoa käyttäen. On useita tapauksia joissa kokematon asentaja luulee kondessiveden pumppautuvan itsestään putkea pitkin asennosta riippumatta kuten pyykinpesukoneessa. Tämä johtaa ennemmin tai myöhemmin vetiseen yllätykseen.

Tuottaako ilmalämpöpumppu resonanssiääniä?

Ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö tärisee aina hieman ja voi aiheuttaa ääntä eli resonointia. Ilmalämpöpumppujen ulkoyksiköissä sijaitseva kylmäainetta järjestelmässä pyörittävä kompressori joutuu toisinaan käymään kovemmilla kierroksilla. Tällöin ulkoyksikkö rupeaa heilumaan ja tärisemään hieman. Tämä tärinäliike johtuu edelleen pumppua kannattelevaan seinätelineeseen fysiikan lakien mukaisesti. Mikäli seinäteline on kiinni puisessa seinärakenteessa johtuu tämä tärinä taas edelleen seinätelineestä seinässä olevaan puiseen runkorakenteeseen. Runkopuun aiheuttama tärinä taas saattaa tuottaa väristessään ääntä sisätiloihin.

Kokemukset ovat osoittaneet että ääni päivän normaalissa melussa ei ole häiritsevä mutta hiljaisessa nukkumaan tottuneet ihmiset saattavat häiriintyä mikäli laite hurisee suoraan makuuhuoneen ikkunan takana.

Seinämateriaalin ollessa kivimäistä raskasta materiaalia resonanssiäänen kulkeutuminen sisätiloihin ei ole yhtä todennäköistä. Ongelma on helposti ratkaistavissa maatukitelineellä.

Resonanssiääntä pyritään hillitsemään resonanssin vaimenninkumeilla, joita on eri laatuisia.

Seinäteline ulkoyksikölle

Seinäteline kannattelee ilmalämpöpumpun ulkoyksikköä ja seinätelineen koko valitaan sopimaan ulkoyksikön painolle sopivaksi. Seinätelineissä on jonkin verran laadullisia eroja mutta ulkonäöllisesti lähes kaikki ovat valkoisia polttomaalattuja teräksestä valmistettuja telineitä. Laadukkaammat telineet ovat sopusuhtaisen näköisiä, helpompia koota ja tukevia jolloin ulkoyksikkö pysyy ryhdikkäästi telineen päällä joka ei anna periksi yksikön kompressorista johtuvan epätasaisen painon jakaantumisen myötä. Laadukkaammissa malleissa sijoituskulmaa on myös mahdollista säätää ja asennus onnistuu helpommin. Sisälle kantautuva resonanssiääni on pienempi telineissä jotka ovat varustettu paksummilla vaimenninkumeilla. Halvemmissa malleissa vaimentimet ovat muovia tai ohuempaa kumia.

Maatukiteline

Normaalisti maatukiteline on noin 60 cm korkea teräksinen valkoisella jauhemaalilla maalattu teline jonka päälle ulkoyksikkö voidaan sijoittaa jotta kompressorin "hytkytyksestä" syntyvä ääni ei kantautuisi rakennuksen sisätiloihin. Normaali seinäteline kiinnitetään kiinni seinään, jolloin tärinä voi kantautua telineen myötä sisätiloihin. Maatukitelineen idea onkin siinä, että ulkoyksikkö painaa maata vasten, jolloin äänihaitta poistuu ja ulkoyksikön sijoittaminen on mahdollista myös kauemmaksi rakennuksen seinästä niin haluttaessa. Tällaisia harvinaisia tapauksia voivat olla esimerkiksi ränniputken sijainti ainoalla mahdollisella sijoituspaikalla.

Sisäyksikön ulkonäkö ja sijoitus

Ilmalämpöpumpun sisäyksiköt ovat nykyään hyvinkin eri näköisiä. Viime vuosina markkinoille on ilmestynyt runsaasti erilaisia malleja ja värivaihtoehtoja on tullut lisää pääasiassa hopeanharmaiden ja mustien laitteiden muodossa. Sisäyksikön teippauttaminen ja maalauttaminen on myös mahdollista mutta pumppuja myyvät liikkeet harvoin tarjoavat kyseistä palvelua. Sisäyksikön maalaaminen itsenäisesti on myös täysin mahdollista mutta tällöin on suositeltavaa kääntyä asiantuntijaliikkeen puoleen.

Useimmiten yksikkö on valkoinen noin 80 cm leveä ja 30cm korkea 20-30cm syvyydeltään oleva laatikkomainen laite joka kiinnitetään seinään taaimmaisesta reunastaan. Sisäyksikköä ei voi kiinnittää ns katosta eikä sitä voi asentaa kalteville pinnoille vaan yksikkö on sijoitettava tasaiselle alustalle hieman irti katosta. Koska ilma kiertää sisäyksikön yläosan kautta sisään on yksikön ja katon väliin jätettävä noin 6-10 cm väli. Kondessiveden mahdollinen uloskulkeutuminen rajaa useimmiten teknisesti sijoituspaikkojen mahdollisuutta. 

Sisäyksikkö sijoitetaan yleisimmin teknisesti toimintakykyiselle ja mielellään esteettisesti katselua kestävälle paikalle. Mikäli tekninen toiminta olisi ainoa kriteeri, pumpun sijoituspaikan valinta tulisi olla mahdollisimman keskellä asuntoa ilmankiertoa ajatellen. Tämä kuitenkin on useimmiten asennusteknisistä syistä epäedullinen ratkaisu asiakkaan kukkaroa ja asunnon "feng shuita" ajatellen. Siispä pumppu pyritään asentamaan paikkaan jossa putkimatka ja asennustyön määrä pysyvät kohtuullisena esteettisiä seikkoja unohtamatta.

Tarvitaanko lämpöpumpulle suojakatos tai kotelo?

Ei välttämättä. Laite on suunniteltu toimimaan ilman kotelointia ja se toimiikin parhaiten ilman ilmankiertoa haittaavia tekijöitä.

Ilmalämpöpumpun ulkoyksikön voi suojata joko päälle asennettavalla katoksella tai ulkoyksikön kokonaan pohjaosaa lukuunottamatta peittävällä suojakotelolla. Katos on useimmiten puusta ja pellistä, muovista tai kokonaan teräksestä valmistettu "lippa" ulkoyksikköä suojaamaan taivaalta tippuvia objekteja varten. Useimmin taivaalta sataa vettä, lunta, räntää, lehtiä, oksia, neulasia, käpyjä, jääpuikkoja, frisbeitä ja kaupungin keskustoissa saasteiden aiheuttamia happosateita. Pelkkä suojakatos auttaa pitämään ulkoyksikön maalipinnan kiiltävänä ja vähentää kennoon kerääntyviä roskia niille altistavissa paikoissa. Ilman erityistä tarvetta ulkoyksikkö pärjää kuitenkin ilman kattoakin.

Puinen suojakotelo on useimmiten pinnoitettu teräskatteella ja seinät valmistettu harvaan asetelluista puurimoista. Joskus suojakotelot voivat olla myös teräksisiä tai jopa muovisia. Suojakotelo suojaa katoksen tavoin kohtisuoraan alaspäin tulevilta uhkilta, mutta niiden lisäksi myös lämpöpumpun ulkoyksikön kauneuden ymmärtämättömien kriitikkojen teräviltä katseilta. Kotelot toimitetaankin yleensä puuvalmiina jolloin pinnan voi maalata haluamallaan värillä. Puisen tai mistä tahansa materiaalista valmistetun niin sanotun umpikotelon huonoksi puoleksi voidaan lukea ilmankierron heikentyminen. Mitä huonompi ilmankierto, sitä vähemmän  ilmavirrasta sitoutuu lämpöenergiaa alumiinikennojen lävitse kylmäaineeseen.

Kotelon halutessaan on järkevää varautua kotelon asennukseen heti pumpun asennusvaiheessa tai ainakin huomioida myöhemmin asennettava kotelo, sillä tämä vaikuttaa putkitukseen joka usein laitetaan kotelon vierustan tai pohjan kautta ulkoyksikön yhteisiin.

Putkitus kotelon katon läpi on mahdollista toteuttaa, mutta ollen asennustyönä epämiellyttävä ja riskaabeli lopputuloksen siisteyden kannalta.

Terveisin

Vesa-Matti Laakkonen